tiistai 1. lokakuuta 2013

Maanvarainen betonilaatta ei ole tarpeeksi hyvä rakennusratkaisu


Missä ruoho kasvaa, siellä maa on märkää. Tämä on toinen luonnonlaki, jota tulee kunnioittaa kaikessa rakentamiseen liittyvässä toiminnassa aina kun ollaan maan kanssa tekemisissä.
 
Nykyisiä ja aiemmin rakennettuja rakennuksia vertailtaessa voi huomata erään selkeän eron. Vanhemmat rakennukset ovat irti maasta. Siihen aikaan tiedettiin, ettei maan sisältämä kosteus siirtyisi luonnonkivijalkojen päälle perustettuun rakennukseen. Sitten keksittiin laittaa asuinrakennusten pohjaksi maanvarainen betonilaatta, jota oli aikaisemmin käytetty tositarkoituksella varastoissa, kellareissa ja karjasuojissa. Jotain olennaista kuitenkin unohdettiin tuossa vaiheessa.

Maanvarainen betonilaatta on koko rakennuksen elinkaaren ajan kosketuksessa märkään maahan.  Menetelmiä estää kosteuden siirtyminen betoniin on ollut joitakin vuosien varrella, mutta mikään niistä ei ole toiminut pitkällä aikavälillä. Esimerkkeinä mainittakoon kaksoislaatta, muovikalvot eri väleissä sekä viimeisimpänä ratkaisuna kapillaarikatko ja lämmöneriste betonilaatan alla. Kapillaarikatkona toimii sora, joka estää kosteuden nousun kapillaarisesti (vrt. kahviin kastettu sokeripala). Nykyisin näillä kahdella tekijällä pyritään estämään kosteuden siirtyminen betoniin. Se ei valitettavasti riitä, koska kosteus nousee myös vesihöyrynä maaperässä ylöspäin. Se pääsee nousemaan huokoisen soran läpi ja saavuttaa lämpöeristeen, joka on yleisesti ottaen huokoista styroksia. Jokainen, joka on käyttänyt kesäaikaan kalastuksen yhteydessä verkon merkkinä styroksin palaa, huomaa parin kolmen vuoden käytön jälkeen styroksin vettyneen täysin. Näin käy myös styroksieristeelle rakennuksen alla noin 20–30 vuoden kuluessa. Rakennuksen paikka, maaperän kosteusprosentti ja styroksin laatu ovat vain muutamia tekijöitä, jotka vaikuttavat tähän aikaväliin.

Kostuneesta eristeestä kosteus siirtyy pikkuhiljaa huokoiseen betonilaattaan. Kun betonilaatta on saavuttanut 80 %:n suhteellisen kosteuden, mikrobien kasvulle on jälleen otolliset olosuhteet. Lisäksi betoni ei ole enää alkalista (pH 12) vaan sen happamuus on lähempänä neutraalia pH 7, joten mikrobien toiminnalle on erittäin suotuisat olosuhteet betonin ja muovimaton välissä. Betonin sisältämässä kiviaineksessa on maaperän mikrobeja ja itiöitä, jotka saadessaan otolliset elinolot lähtevät kasvamaan ja lisääntymään ja tuottavat aineenvaihdunnan tuotteena kaasumaisia epäpuhtauksia sisäilmaan. Tämän johdosta meillä on paljon rakennuksia, joissa syntyy pitkällä aikavälillä kosteus- ja mikrobivaurioita.

Maanvarainen betonilaatta ei ole edellä kuvatun perusteella riittävän hyvä rakennusratkaisu, joten sitä pitäisi kehittää paremmaksi. Useammalla varmuuskertoimella voitaisiin estää kosteuden siirtyminen rakenteeseen rakennuksen elinkaaren aikana. Putkistot, vesikatot ja ikkunat voidaan aina uusia, mutta rakennuksen perustukset ovat ja pysyvät paikallaan. Julistamalla kilpailu asiasta voitaisiin saada uusia raikkaita ideoita asian ratkaisemiseksi. Tässä olisi kansakunnan terveyden edistämispalkinnon jakamisen paikka.

1 kommentti:

  1. Täyttä huuhaata tuo kirjoitukseksi betonilaatasta.

    En tiedä minkä alan ihmisiä olet mutta et ainakaan rakennusalalle koulutettu kun tiedot ovat noin pielessä.

    VastaaPoista